Britania on vihdoinkin saanut lakitekstinsä sellaiseksi, että ns. Ruanda-laki saatiin läpi maan parlamentissa ja ylähuoneessa. Nyt lain toimeenpanemiseksi puuttuu enää Kuningas Charlesin muodollinen hyväksyntä laille.
Britannia on sopinut Ruandan kanssa ns. turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta Ruandaan, turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajaksi. Jos turvapaikka hakijalle myönnetään, se sijaitsee Ruandassa! Jos ei myönnetä, niin hakija palautettaneen omaan maahansa. Tämän toimen toivotaan estävän laittomien siirtolaisten tulvaa britteihin, jonne on vuoden 2015 Euroopan ”kansainvaelluksen” jälkeen saapunut jo yli 550 000 laitonta siirtolaista. Näiden ”turvapaikanhakijoiden” majoittaminen ja elättäminen on käynyt englantilaisille kalliiksi. Majoituksiin on varattu satoja hotelleja ja satoja muita rakennuksia kautta maan. Jopa asuntolaivoja ja veneitä on toiminut turvapaikanhakijoiden majapaikkoina, eikä erimielisyyksiltä ja yhteenotoilta ole aina paikallisten kanssa vältytty.
Monien brittien pinna onkin kiristynyt äärimmilleen, näihin mantereelta Brittein saarille salakuljettaviin ihmisiin, ja myös näihin laittomien siirtolaisten hyysäämisestä aiheutuviin järkyttäviin kuluihin. Ruanda-lakia onkin odotettu maassa jo kuumeisesti, ja nyt se on vihdoinkin hyväksytty parlamentissa.
Monien mieleen saattaakin nousta Ruanda-nimestä vuonna 1994 tapahtunut raaka kansanmurha maassa. Näistä tapahtumista on kulunut jo 30-vuotta. Maan pääkaupungissa Kigalissa on hiljaiseksi vetävä kansanmurhamuseo, Kigali Genocide Memorial, jossa niin uhrien omaiset, kuin murhatyöntekijätkin kertovat, kuinka tähän karmaisevaan kansanmurhaan ajauduttiin. Museota kiertäessä joutuu väistämättä samanlaiseen tunnelmaan, kuin esimerkiski Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa Puolassa.
Ruanda on nykyjään nopeasti kehittyvä Afrikkalainen valtio. Maa tunnetaan matkailullisesti kumpuilevasta, mäkisestä maisemasta, sekä vehreistä eläinrikkaista kansallispuistoista, joissa vuorigorillatkin asuvat.
Ruanda tunnetaan naapurimaissa etenkin siisteydestään. Kaikki paikalliset ihmiset alueen lähimaissa, joiden kanssa juttelin Ruandasta ja Kigalista, mainitsivat ensimmäisenä sen, että Ruandahan on Afrikan siistein maa. Myös kaupunkien päästöistä ja hengitysilmasta pyritään huolehtimaan, muunmuassa sähkömoottoripyörätaksien avulla.
Yliopiston ja sinne johtavan kävelytien rakennustyöt ovat kovassa käynnissä Kigalin keskustassa.
Ruanda on muutenkin maana poikkeus alueella, esimerkiksi korruption suhteen. Maan kerrotaan olevan Afrikan kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa. Terveydenhuoltokin siellä tomii: Kansallisen, liki ilmaisen terveydenhuollon piirissä on melkein jokainen maan kansalainen. Kansakunta on Ruandassa nuorta. Yli puolet asukkaista on syntynyt vasta kansanmurhan jälkeisinä vuosina. Talous on ollut kovassa noususuunnassa. Ruandassa talous on kasvanut jopa 6-8% vuosivauhtia.
Ruanda onkin yksi Afrikan nopeimmin kasvavista talouksista. Maahan on virrannut runsaasti ulkomaista pääomaa ja sijoittajia. Kiinalaisten osuus, etenkin rakennusalalla Kigalissa on silmiinpistävää. Kigalin kaupunkikuva on paikkapaikoin hulppean moderni, ja korkeita rakennuksia rakennetaan kiihtyvällä tahdilla. Kigalin lentokenttä on myös afrikkalaisittain siisti ja ajanmukainen, ja turvatoimet ovat laajat.
Suomessa on myös puhuttu vastaavanlaisesta järjestelystä, kuin Britanniassa nyt hyväksytty Ruanda-laki on. Tämä olisi suuri etu ja myös pelote, jos itärajan ylitse alkaa tulemaan suuria väkijoukkoja. Ihmiset voitaisiin ottaa heti rajalla kiinni, ja toimittaa säilöön, josta kuljetus tähän kohdemaahan hoidettaisiin.
Nythän näistä viime syksynä ja talvena itärajan yli tulleista, valtiorajarikoksen tehneistä ”turvapaikanhakijoista”, on useita satoja jo valmiiksi kadoksissa. Kun ihminen saapuu rajan yli Suomeen, ja kertoo hakevansa turvapaikkaa, hänet majoitetaan pikaisesti vastaanottokeskukseen, josta hän pääsee vapaasti kulkemaan minne haluaa. Ei siellä tarvitse ilmoittaa menemisistään. Hänellä saattaa olla omassa maassaan jo valmiiksi rikollista taustaa ja pahat aikeet mielessä, sitähän ei päällepäin näy. Näitä henkilöitä saapui Suomeenkin vuoden 2015 ”kansainvaelluksen” aikoihin. Olin tuolloin näitä tapahtumia itsekin todistamassa ”paraatipaikalla”, vastaanottokeskuksen vastaavana ohjaajana.
Meidänkin vastaanottokeskuksesta katosi kymmeniä ja taas kymmeniä turvapaikanhakijoita. Joitain heistä löydettiin myöhemmin, ja lennätettiin takaisin Suomeen mm. Saksasta ja Ranskasta, jo aiemmin tehdyn Dublin-sopimuksen perusteella. Loput jatkoivat matkaansa maailmalla. Luultavasti elävät edelleen laittomina siirtolaisina, toimien pimeillä työmarkkinoilla Euroopassa sukulaistensa- tai maanmiehiensä -parissa.
Orpon hallitus ja siellä Perussuomalaiset ovat puhuneet, että Suomessakin olisi hyvä olla systeemi, jolla turvapaikkahakemukset hoidettaisiin maan rajojen ulkopuolella. Toivottavasti tämä idea ei jää puheen tasolle, vaan hallitus, tai ainakin perussuomalaiset kansanedustajat tekevät rivakasti töitä asian eteen.
UPI:n johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak kirjoittaa viestipalvelu X:llä näin:
”Muistutan, että 2015/16 -rajatulijakeississä Suomen poliitikot ja turvallisuusviranomaiset vastaanottivat uhkauksen Venäläisiltä: "Voimme lähettää noin 1,3 miljoonaa ihmistä Suomeen, riippuen käyttäytymisestänne".
Varoitus on siis annettu!
Kommentit
Lähetä kommentti